FIDEA - Frameworks for Interdisciplinary Enviromental Analysis

Linkki etusivulle

Tieteidevälisyys ja poikkitieteellisyys

Tieteidenvälinen tutkimus – mitä se on?

Tieteidenvälinen tutkimus (engl. interdisciplinary research, IDR) yhdistää tietoa, menetelmiä, näkökulmia, käsitteitä tai teorioita kahdesta tai useammasta tutkimusperinteestä. Yleensä tieteidenvälistä tutkimusta tehdään tutkimusryhmissä, mutta myös yksittäiset tutkijat voivat yhdistää työssään eri lähestymistapoja. Tieteidenvälisen vuorovaikutuksen tavoitteena on etsiä ratkaisuja tieteenalojen rajat ylittäviin kysymyksiin. Tällaisia kysymyksiä nousee esiin yhä useammin, kun yhteiskunta luontosuhteineen ja tietorakenteineen monimutkaistuu.

Tieteidenvälinen tutkimus voi olla hyvin monenlaista. Yhden määritelmän sijaan tieteidenvälisyys voidaankin ymmärtää joukoksi erilaisia tapoja liittää eri tieteenalojen lähestymistapoja yhteen. Tiedenvälistä ympäristötutkimusta tarkastellaan tässä kolmen ulottuvuuden avulla, joita ovat tieteidenvälisyyden laajuus, syvyys ja tavoitteet. Laajuudella tarkoitetaan niiden tieteenalojen tai näkökulmien joukkoa, joiden piirissä tutkimusta tehdään. Syvyys puolestaan viittaa tieteenalojen vuorovaikutuksen tasoon tai tapaan. Tavoitteet määrittävät mihin tieteidenvälisellä vuorovaikutuksella pyritään.

Kapea ja laaja tieteidenvälisyys

Ympäristötutkimus on jo lähtökohdiltaan tieteidenvälistä. Ympäristön prosessien ymmärtäminen edellyttää yhteistyötä monien biologisten ja muiden luonnontieteiden välillä. Ympäristöongelmien havaitsemista, määrittelyä ja ratkaisemista tai niihin sopeutumista ei voida ymmärtää ilman yhteiskuntatieteellistä, humanistista ja teknistä tietämystä. Valtaosa ympäristökysymyksiä koskevasta nykytutkimuksesta on tieteidenvälistä kapeassa mielessä – käsitteellisesti ja kulttuurisesti läheiset tieteenalat ovat tekemisissä keskenään. Asiantuntijuutta yhdistetään esimerkiksi biologisten tieteiden sisällä, teknologian eri osa-aluiden välillä tai sosiaalitieteiden piirissä.

Laaja-alainen tieteidenvälisyys merkitsee ympäristötutkimuksessa useimmiten vuorovaikutusta luonnontieteiden ja ihmistieteiden välillä. Siinä joudutaan ylittämään syvään juurtuneita käsitteellisiä ja kulttuurisia rajoja. Tutkimusperinteiden eriytyneisyys vaikuttaa olennaisesti tieteidenvälisen vuorovaikutuksen luonteeseen. Kapea-alainen tieteidenvälisyys ei välttämättä ole erityisen hankalaa, sillä lähialojen käsitteet, teoriat, menetelmät ja käytännöt usein muistuttavat toisiaan. Esimerkiksi liikenteen hiilidioksidipäästöjä koskeva teknologinen tutkimus voidaan jouhevasti integroida ilmakehää kuvaaviin luonnontieteellisiin malleihin. Laaja-alainen tieteidenvälisyys sen sijaan voi muodostua todelliseksi haasteeksi, kun tieteellisen tiedon merkitys ja tutkimustyön luonne eri aloilla poikkeavat toisistaan. Tieto-opillinen ja kulttuurinen kirjavuus vaikeuttaa tuloksellista yhteistyötä, sillä ristiriitojen ja väärinkäsitysten todennäköisyys on suuri. Esimerkiksi ympäristösosiologisen näkökulman integrointi liikenteen hiilidioksipäästöjen analyysiin ei onnistu suoraviivaisesti.

Tieteidenvälisyyden syvyys

Tieteidenvälisen integraation syvyys vaihtelee. Monitieteiset (multidisciplinary) lähestymistavat koordinoivat kahden tai useamman alan tietämystä tai tarkastelevat niitä rinnakkain. Tutkimuksen näkökulma laajenee, samoin kuin käytettävissä olevat tiedot ja menetelmät. Tieteenalat tuovat kukin erillisen näkökulmansa tutkimukseen: voimavaroja tuodaan yhteen tai siirretään alalta toiselle, mutta niitä ei integroida eikä muokata yhtenäisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Yhteistyön syvällisempi muoto, tieteidenvälinen (interdisciplinary) tutkimus sen sijaan integroi eri alojen tietämystä pyrkiessään synteettiseen tietoon tai yhteisymmärrykseen esimerkiksi monimutkaisista ympäristökysymyksistä. Toisin kuin monitieteinen tutkimus, integroiva tutkimus on jotain muuta kuin osiensa summa. Tällainen ”aito” tai ”syvä” tieteidenvälisyys voi olla myös kriittistä, mutta parhaimmillaan rakentavaa vuoropuhelua eri alojen välillä. Kriittinen vuoropuhelu esimerkiksi teknologisten ja sosiaalitieteellisten lähestymistapojen välillä voi merkittävästi vaikuttaa siihen, miten ympäristökysymyksiä lähdetään ratkomaan.

Tieteidenvälinen ympäristötutkimus on enenevässä määrin transdisiplinääristä eli poikkitieteellistä. Poikkitieteellisyys ymmärretään toisinaan tiedon integraation syvimmäksi muodoksi, joka rakentaa yleisiä yhteyksiä tieteenalojen välille, luo kokonaan uusia tietämyksen alueita tai muodostaa aiempaa kokonaisvaltaisempia tutkimusparadigmoja. Nykyisin käsitteellä viitataan myös tutkimukseen, joka pyrkii laajentamaan tiedontuotannon kenttää akateemisten tieteenalojen ulkopuolelle ja hyödyntämään tieteellisen tiedon lisäksi myös muunlaista asiantuntemusta. Poikkitieteellisyys molemmissa merkityksissään on näkyvä osa ympäristötutkimusta, joskin jälkimmäinen suuntaus on selvästi voimistunut viime aikoina.

Tieteidenvälisyyden tavoitteet

Ympäristötutkimuksessa tieteidenvälisyydelle on monia perusteita, jotka vaihtelevat tieteellisestä uteliaisuudesta puhtaasti välineellisiin tavoitteisiin. Tieteidenvälisyyden epistemologiset perusteet liittyvät kokonaisvaltaisen ymmärryksen tavoitteluun, tieteellisen yhteistyön tuomaan kognitiiviseen synergiaan tai uusien lähestymistapojen etsimiseen.

Tieteidenvälisellä vuorovaikutuksella voidaan pyrkiä myös erilaisiin välineellisiin tavoitteisiin, kuten tietyn ympäristökuormituksen vähentämiseen. Yhteistyössä etsitään esimerkiksi teknistä, yhteiskuntapoliittista, kaupallista tai muuta konkreettista ratkaisua tiettyyn ympäristöongelmaan. Tieteidenvälisen lähestymistavan uskotaan usein palvelevan sekä epistemologisia että välineellisiä tavoitteita ympäristötutkimuksessa: sen avulla tavoitellaan kokonaisvaltaisia selityksiä ympäristöongelmille ja samanaikaisesti tutkitaan, kehitetään tai testataan ongelmanratkaisutapoja.

Tieteidenvälinen tutkimus FIDEAssa

FIDEA-ryhmän tutkimuksissa pyritään laaja-alaiseen tieteidenvälisyyteen. Työmme perustuu sekä luonnontieteelliseen tietoon ympäristön tilasta ja sitä muuttavista ekologisista prosesseista että ymmärrykseen niistä yhteiskunnallisista ja yksilöllisistä tekijöistä, jotka määrittävät miten ympäristöongelmia tuotetaan, tulkitaan ja ratkaistaan tai miten niihin reagoidaan ja sopeudutaan. Integroimme erilaisia lähestymistapoja ja asiantuntemusta ympäristöpolitiikasta, ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden tutkimuksesta, viestinnästä, tulevaisuudentutkimuksesta, tieteentutkimuksesta ja ympäristökasvatuksesta. Empiirisiä tutkimuskohteitamme ovat olleet muun muassa ilmastonmuutokseen, rehevöitymiseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät ympäristökysymykset. Analysoimme näitä kysymyksiä erilaisten sosio-ekologisten systeemien puitteissa, erityisesti energiantuotannon, liikenteen, metsänhoidon ja ruoantuotannon piirissä. Tutkimuksemme yhdistävät aloja, jotka tyypillisesti ovat jo itsessään tieteidenvälisiä.

Haluamme edistää monipuolisesti tieteellisen vuorovaikutuksen tapoja, mutta pyrimme pikemminkin uudistavaan dialogiin kuin asiantuntemuksen lainaamiseen tai koordinointiin tieteenalojen välillä. Tieteidenvälisyys näkyykin työssämme paitsi tutkimusongelmien ja -tulosten laaja-alaisuudessa, myös tutkimustyön arjessa: tutkijoiden avoimessa vuorovaikutuksessa ja avoimuudessa uusille ideoille. FIDEAn tutkimusta voi luonnehtia myös poikkitieteelliseksi – ongelmakeskeinen lähestymistapa, mahdollisimman saumaton yhteistyö tieteenalarajojen yli ja läheinen yhteys tiedon tuottajien ja käyttäjien välillä ovat tutkimuksemme keskeisiä piirteitä: Teoreettisena viitekehyksenä käytämme kokonaisvaltaisia, ongelmakeskeisiä systeemimalleja, aineistossamme asiantuntijoiden näkemykset yhdistyvät arkitietoon ja menetelmämme ovat usein luonteeltaan osallistavia.

Tieteidenvälisellä ja poikkitieteellisellä lähestymistavalla FIDEA pyrkii sekä epistemologisiin että välineellisiin päämääriin. Tutkimuksemme lähtökohtana on ajatus, että ympäristöongelmat ilmentävät kipupisteitä ekologisen ja inhimillisen systeemin välisessä vuorovaikutuksessa. Inhimillisen järjestelmän ominaispiirteet, mukaanlukien sen sosiaaliset, teknologiset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet, ovat monimutkaisella tavalla kietoutuneet ekosysteemeihin. Uskomme, että ympäristöongelmia voidaan parhaiten ymmärtää tutkimalla näitä ulottuvuuksia yhdessä ja kiinnittämällä erityistä huomiota niiden keskinäisiin vuorovaikutuksiin ajassa ja tilassa. Pyrimme samalla tuottamaan konkreettisia ratkaisuja tiettyihin ympäristöongelmiin – esimerkiksi vähentämään liikenteen ja energiantuotannon päästöjä, ylläpitämään metsien monimuotoisuutta, ehkäisemään rehevöitymistä, edistämään ympäristötietoisia kulutusvalintoja. Tieteidenvälinen lähestymistapa on FIDEAlle olennainen keino edistää ympäristökysymykset aidosti huomioivaa toimintaa nykyisissä ja tulevissa yhteiskunnissa.

Tieteidenvälisyys ei ole meille pelkästään tutkimustapa tai -teoria, vaan myös tutkimuskohde. Osallistumme tieteidenvälisyyttä koskevaan teoreettiseen keskusteluun, pohdimme kriittisesti omaa työskentelyämme tieteidenvälisyyden kannalta ja kehitämme tieteidenvälisiä käsitteitä kokonaisvaltaisen ympäristötutkimuksen tarpeisiin. Lisäksi teemme empiiristä tutkimusta siitä, mitä tieteidenvälisyys on ja millaisia käytäntöjä siihen liittyy. Olemme esimerkiksi kehittäneet käsitteellisen luokituksen tieteidenvälisten tutkimushankkeiden analysoimiseksi ja tarkastelleet hankkeiden arviointiin liittyviä kysymyksiä.

Suositeltu viittaus tähän tekstiin: Huutoniemi, K. (2010): "Tieteidenvälinen ympäristötutkimus." Frameworks for Interdisciplinary Environmental Analysis (FIDEA), Helsinki. www.fidea.fi

Aiheesta enemmän

  • Facilitating Interdisciplinary Research (2005) Committee on Facilitating Interdisciplinary Research and Committee on Science, Engineering, and Public Policy. The National Academies Press, Washington DC.
  • Huutoniemi, K., Klein, J.T., Bruun, H., Hukkinen, J. (2010) Analyzing interdisciplinarity: Typology and indicators. Research Policy 39: 79-88.
  • Handbook of Transdisciplinary Research (2008) Hirsch Hadorn, G., Hoffmann-Riem, H., Biber-Klemm, S., Grossenbacher-Mansuy, W., Joye, D., Pohl, C., Wiesmann, U., Zemp, E. (Eds.) Springer.
  • Klein, J.T. (1996) Crossing Boundaries. Knowledge, Disciplinarities, and Interdisciplinarities. University Press of Virginia, Charlottesville/London.
  • Oxford Handbook of Interdisciplinarity (2010) Frodeman, R., Klein, J.T., Mitcham, K. (Eds.) Oxford University Press, Oxford.
  • Paloniemi R. & Varho V. (2009) Changing ecological and cultural states and preferences of nature conservation policy: The case of nature values trade in SouthWestern Finland. Journal of Rural Studies 25(1): 87–97.
  • Tapio, P. & Willamo, R. (2008) Developing interdisciplinary environmental frameworks. Ambio – A Journal of the Human Environment 32(2): 125-133.
  • Tress, B., Tress, G. van der Valk, A., Fry, G. (eds) (2003) Interdisciplinary and Transdisciplinary Landscape Studies: Potential and Limitations. Delta Series 2, Wageningen, the Netherlands.

Sivun alkuun

Fidea

FIDEA on tutkimusryhmä, jonka lyhenne tulee sanoista Frameworks for InterDisciplinary Environmental Analysis (Tieteidenvälisen ympäristötutkimuksen viitekehykset). Teemme sekä teoreettista että soveltavaa tieteidenvälistä ympäristötutkimusta.

Tutkimme tieteidenvälisyyttä, integroimme erikoisalojen tietoa ja parannamme dialogia erilaisten lähestymistapojen välillä. Lue lisää!

Keitä olemme?

FIDEA-ryhmä on lähtenyt liikkeelle yhteistyöstä kolmen organisaation tutkijoiden kesken – edustamamme organisaatiot ovat Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitos ja Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskus. Lue lisää FIDEA-ryhmän tutkijoista.

FIDEA Researchers

Contact

Petri Tapio
petri.tapio(a)fidea.fi
+358 40 555 2963
Korkeavuorenkatu 25 A 2
00130 Helsinki

Partners

University of Helsinki-logo Turun yliopiston logo Environmental Policy Centre at Finnish Environment Institute-logo Futures Research Centre at University of Turku-logo